Pier-2 -taidealueen satama-aluetta Kaohsiungista

Kirjoittamiset ovat jääneet vähille kun on ollut kauhea kiire ulkoilla, siis sekä juoksupoluilla että baareissa. Toissa viikolla pääsin kuitenkin hetkeksi irti Pekingin rutiineista ja kävin yhdeksän päivän pikalomalla Taiwanissa.

Taiwan-viikon parhaita kohteita olivat Taipein ravintolat ja kahvilat, saaren eteläkärjessä Kentingin hiekkaranta korkeine aallokkoineen ja viimeisen viikonlopun seikkailut Alishan-vuorella. Olin valmistautunut reissuun etsimällä Taiwanin kiinnostavimpia nykytaiteen museoita ja muita taidekeskittymiä, mutta sillä saralla Formosan tarjonta oli varsin jakautunutta.

Kiirehdimme ensimmäisenä sunnuntaina, iltapäivän puolella herättyämme, Naten kanssa katsomaan Ai Weiwein näyttelyä Taipei Fine Arts -museossa. Näyttelyn etuosassa oli laaja otos Ain valokuvia New Yorkin vuosilta 198 – 199 ja suuressa näyttelytilassa useita tilaa vieviä teoksia, joissa kiinalaiset antiikkiruukut ja –huonekalut oli päivitetty 2000-luvulle. Esillä oli muun muassa qin-dynastian aikainen, yli 2000 vuotta vanha saviruukku, jonka Ai oli maalannut punaiseksi ja koristellut coca-cola –logolla. Lisäksi kymmeniä Tang ja Qing-kauden saviesineitä oli koristeltu uudelleen modernimmalla väripaletilla, esim. kirkkaan keltaiseksi, violetiksi ja viininpunaiseksi.

Mukana oli myös Ain kuuluisa valokuvasarja performanssiteoksesta, jossa hän pudottaa yli 2000 vuotta vanhan kiinalaisen savivaasin sirpaleiksi. Mannerkiinalaisesta näkökulmasta radikaalein teos oli sittenkin suuri, usein kiinalaisen nykytaiteen kirjoissa esitelty valokuva, jossa Ai Weiwei ottaa Tiananmenillä kuvan kohti Maon muotokuvaa osoittavasta keskisormestaan.

Pekingissä nähtyihin Ai Weiwein näyttelyihin verrattuna Taipein tapaus oli varsin agressiivista taidetta. Ihmettelen usein Pekingin 798:ssa kriittistä taidetta esittävissä näyttelyissä taiteilijoiden malttia esittää kritiikki epäsuorasti, metaforin ja monimielisyyksin. Aivan kuten kommunistimaissa koko 1900-luvun loppupuolen kritiikki tuli esittää. Tietoisuus sensuurista on pakottanut mielettömän luoviin ja katsojan ymmärrystä koetteleviin taiteellisiin ratkaisuihin.

Juuri siksi suorastaan väkivaltainen kritiikki yhteiskunnallisen järjestelmän keskeisiä myyttejä kohtaan – esimerkiksi Maoon ja muka-arvokkaaseen vanhaan kiinalaiseen kulttuuriin kohdistuen – ovat niin hätkähdyttäviä. Lopulta lienee ainoa syy miksi Ai Weiwein tuhoamat antiikkivaasit ovat Kiinassa harvinaisia on se, että Maon valta-aikaan hallinto pyrki tuhoamaan kaiken vanhan kulttuurinesineistön. Historiallisen esineistön tuhoaminen ja monet muut Maon kauden älyttömyydet yritetään yhä vain pyyhkiä virallisesta historiankirjoituksesta. On varsin ymmärrettävää, että väkivaltainen ja tuhoava lähihistoria synnyttää väkivaltaista ja tuhoavaa taidetta.

 

Muuten kulttuuritarjonta olikin varsin vaisua. Kaohsiungissa kävinkatsastamassa paikallisen Pier-2 –taidealueen, mutta siitä ei ole paljon kerrottavaa. Kuten edellisellä Taiwanin reissulla näkemässäni Taipein nykytaiteen museon näyttelyssä, päänäyttelyn teema käsitteli sarjakuva- ja animaatiotaidetta, joka ei minua suuremmin puhuttele. Sinällään viehättävälle satama-alueelle oltiin avaamassa seuraavana viikonloppuna suurta kontteihin rakennettua näyttelyä, joka vaikutti lupaavalta. Lisäksi kävimme Taipeissa Naten kaverin valokuvanäyttelyn avajaisissa. Itse näyttelystä en taida sanoa sen kummempaa mutta taiwanilaiset designer- ja valokuvaajaneidit olivat joka tapauksessa
oikein hauskaa seuraa.

Ruokapuolella Taiwan ei edellisellä vierailulla ollut kauheasti säväyttänyt, mutta nyt kävimme muutamassa hauskassa taipeilaisraflassa ja etelässä sain useamman loistavan kala-aterian. Lienee muistettavimman illallisen söimme hauskalla porukalla Din tai fungin alkuperäisessä ravintolassa Taipein Xinyi-alueella. Äidin vierailulla ketjun Shanghai-piste jäi lopulta kokeilematta, mutta Taipeissa pienet shanghailaisittain valmistetut lihanyytit (xiaolongbaot), jumalaiset nuudeliannokset (!!) ja pienet makeat jälkiruuat olivat lopulta yksi hienoimmista kiinalaisista makuelämyksistä. Suosittelen, mistä ikinä Din tai fungin löydätkin.


Näin lopussa vielä pari kuvaa viimeisen reissuviikonlopun moottoripyörähurjastelusta ylös Alishanille. Päästyämme kymmeniä kilometrejä jatkuneen pilvi- ja sumuseinän läpi, vuoren ylemmillä tasanteilla avautui hienoja näkymiä pilvimeren yläpuolelle nouseville vuorille ja kuuluisaa oolong-teetä kasvaville laaksojen rinteille.

Pakolliset pousaukset mannerkiinalaisen turistiryhmän neitien kanssa.

Yllätyksekseni löysimme hyvin kohtuuhintaisen ja äärimmäistä vieraanvaraisuutta tarjonneen teekaupan, jossa täytimme wulong-varastot pitkälle ensi vuoteen.