Aamulenkit läheisessä Ditan-puistossa ovat avartavia. Yllätyn vieläkin, kuinka monipuolisesti kiinalaisvanhukset keksivät toteuttaa itseään puistossa ja sen kulmilla.

Maanantaina matkalla puistoon näin kokovalkoiseen silkkipukuun pukeutuneen vanhan miehen heiluttamassa usean metrin mittaista, paksua tirehtöörin ruoskaa. Herättävä aamunavaus varmasti.

Itse puisto on aamuisin yhtä vanhusten leikkikenttää. Vartin mittaiselle puistokierrokselleni puiston reunoja pitkin mahtuu muunmuassa takaperin juokseva lenkkeilijä, vanha mies lausumassa runoja pagodassa, toinen vanha, Konfutsen näköinen valkeahapsinen pitkäpartainen mies istuskelemassa hänen vieressään;  ryhmä vanhuksia tekemässä qigongia kovaäänisen ohjeistamana; useita vanhusrykelmiä pelaamassa mitättömän kokoisilla sulkajalkapalloilla; kymmeniä eläkeläisiä tempputelineillä leuanvedossa, terästämässä käsittämättömiä sixpackejään, polkemassa pyörää tai nylkyttämässä selkiään puolapuita ja muita telineenkulmia vasten.

Sulkapallon pelaajia; diskotanssiryhmiä; nuori kovakuntoisen näköinen nuori nainen tyrkkimässä paksua puuta kerta toisensa jälkeen. Exelin sinisiin urheilupaitoihin pukeutunut sauvakävelijöiden vanhusryhmä; mies soittamassa kaksijousista erhuta klassista kiinalaislaulua laulaen.

Ja tietysti useita pieniä rykelmiä tekemässä hitaita taiji-liikkeitä. Yhtä aikaa kävelevä ja värssyä kovaan ääneen huutava eläkeläismies. Toinen lähes samanlainen. Lisää ruoskan heiluttajia. Useita taaksepäin kävelijöitä. Kolme normaalia lenkkeilijää, minun lisäkseni..

Lisäksi puistoon mahtuu normaaleja töihin kiirehtiviä nuoria, useita kävelijöitä ja lukuisia jalkojen ja käsien heiluttelijoita (ei mitenkään vertauskuvallisesti, vaan oikeasti), sekä ihan normaaleja puiston penkeillä musiikkia tai radiota kuuntelevia tai vain ympäröivää elämää seuraavia vanhuksia.

Ja kuka sanoi, että lenkkeily on tylsää ja virikkeetöntä.