Viime viikkoina kiinalainen sensuuri on omasta suomalais-expatin näkökulmastani katsoen päässyt ryöpsähtämään uusiin mittoihin. Jos aiemmin ei päässyt BBC:n kiinalaisille nettisivuille, nyt en pääse edes Hesarin tai Vuodatuksen sivuille. Nettiselailu viikonloppuisin rennosti kahvilassa aamupalan lomassa on vain turhauttavaa.

Suomalaispalvelimien blokkauksen lisäksi oikeastaan viime viikkojen maailmanuutisten sensurointi on muuttunut suorastaan tragikoomiseksi. Kiinan pääministerin Hu Jindaon vieraillessa USA:ssa BBC:n lähettämä Hun puhe katkaistiin ja muutenkin pääministeri Hun USA-vierailun sanomisia sensuroitiin laajasti.

Jossakin täysijärkisesti hallitussa maassa oman maan pääministerin puheen sensuroiminen tv-lähetyksessä valtiollisen valvontaviranomaisten taholta voisi nostaa vastalauseita, noh, jos ei itse pääministerin, niin ainakin kansalaisten taholta. Mutta tuskinpa Kiinassa.

Näin tyhjänä päivänä katselin kiinalaisia keikkataltiointeja ja löysin pari hauskaa pätkää Misandaolta, pekingiläiseltä oi-punk -retkueelta.

 Kiinan oloissa Lei Junin "yhteiskunta-analyysi" ja toimintastrategia iskevät kohdalleen paljon paremmin kuin Euroopassa vastaavan skenen kohdalla. Punk-skene on sittenkin niitä harvoja näkyviä kritiikin lähteitä, ja Misandao on ilman muuta vienyt ilmaisunsa Kiinan oloissa kunnioitettavalle tasolle.  

 Ei ehkä yllätys, että Misandaon keikoilla viihtyvät myös Public Security Bureaun kauluspaita-agentit. Ainakin syksyllä Mao Livehousen edessä olevasta autosta räpsittiin putkikameralla kuvia keikkaväestä (johon tietysti vastattiin samalla mitalla). Keikkoja kuitenkin järjestetään, olipa sanoma kuinka epäkorrektia tahansa.