Parin viikon pakkasten jälkeen Pekingissä on taas karsea ilmanlaatu. Aamulla töihin pyöräillessä näkyvyys oli noin 50 metriä, suussa viipyi karvas maku ja keuhkoja vingutti sakea savu.
 
Löysin ilmanlaadusta sekä hyviä että niitä paljain silminkin havaittavia huonoja uutisia. New York Timesin artikkeli viime lokakuulta esitteli enimmäkseen viime vuosien positiivista trendiä, mistä esimerkeiksi voi nostaa muun muassa:  
 
-       EU-tasoa vastaavat autojen päästöstandardit on otettu käyttöön kymmenessä vuodessa
-       Yli 4000 noin 20 000:sta bussista kulkee maakaasulla, ja tietysti metroverkoston laajeneminen on ollut uskomattoman nopeaa.
-       Olympialaisissa kokeiltu parillisten ja parittomien rekisterinumeroiden vuorottainen kielto poiki pysyvämmän rajoituksen, jonka myötä joka viides auto on päivittäin ajokiellossa.
-       Kesällä 2009 hallitus otti kansallisella tasolla käyttöön rahalliset subventiot vanhoista saastuttavista luopuville autoilijoille, minkä – hallituksen arvion mukaan – uskotaan johtavan 2,7 miljoonan supersaastuttajan romuttamiseen
 
Parannuksia on tehty myös laajemmin pääkaupungin infran saastepäästöjen leikkaamiseksi. Lähes 3000 bensa-aseman kierrätystä on alettu kontrolloimaan, mitä se sitten käytännössä tarkoittaakaan. Satoja saastuttavia tehtaita – Maon idioottimaista ihannetta pääkaupungin teollisuuskeskittymästä – on alettu purkaa ja siirtää lähiprovinsseihin. Muun muassa 65 000 työntekijän terästehdas on tarkoitus siirtää vielä tämän vuoden aikana ympäröivään Hebei-provinssiin.
 
Ruohonjuuritasolla muutos on varmaan hitaampi, mutta varmasti loppukäyttäjiä miellyttävä. Kaupunki on laskenut yösähkön kuluttajahintaa naurettavan alhaalle, jotta kotitaloudet voisivat luopua hiilitiilien polttamisesta hutong- ja muissa vanhoissa asunnoissa. NYT:in artikkelissa esitelty vanha pariskunta sanoi polttaneensa vuodessa 1200 kiloa hiilitiiliä, enkä edes uskalla kuvitella millaisia määriä yksityisasunnoissa on koko kaupungin tasolla käryytetty, Nyt pikkupattereita saa elektroniikkakaupoista parilla sadalla, mikä lienee materiaalinkulutuksesta huolimatta paljon aiempaa ekologisempaa lämmittämistä.
 
Savusumu ei ilmeisestikään johdu lämmityksestä, koska pakkasten pudottua aurinkoiset päivä loppuivat ja sumu palasi, vähän kuin Suomessakin. Ja lopulta, kaikki edellä esitellyt liikenteen parannukset ja rajoitukset on kuitenkin peilattava siihen, että autojen määrä Pekingissä on seitsenkertaistunut viimeisessä 17 vuodessa, ja uusia kärrätään kaduille 1500 auton päivävauhtia.
 
Nykykehitys siis syö huimaavankin ekotehokkuuden edistyksen.
 
 
Laajemmin ottaen, Kiinan kehitys syö globaalin tason taistelua ilmastonmuutosta ja luonnonvarojen ehtymistä vastaan. Muistan kun aiemmin oli tapana jaaritella, että jos kaikilla kiinalaisilla olisi jääkaappi ja henkilöauto niin kuin meillä länsimaalaisilla, niin maailman kantokyky ei riittäisi. Muistan jo kymmenisen vuotta sitten ajatelleeni, että no, minkäs teet, kohta kiinalaisilla ne on, turha siitä on seminaareissa natista.
 
On ikävä huomata, ettei asenteet Kiinassa ole sittenkään muuttuneet niin paljon kuin ennen Kööpenhaminaa saattoi odottaa. Ilmastokokouksen alla alan konsultointiyhtiössä toimiva ystäväni kertoi, että asenteissa on tapahtumassa nopea muutos. Mutta lopulta Kööpenhaminassa Kiina näyttäytyi länsimaille yhä muutoksen tukkona, viime hetken neuvotteluiden mitätöijänä.
 
Hallituksen äänentoistaja China Daily antoi tänään reilusti tilaa Björn Lomborgin Kiinan ratkaisua Kööpenhaminassa ihannoivalle muutosvastarinnalle. Lomborg on viimeisiä eurooppalaisia dinosauruksia, jotka toitottavat ilmastonmuutoksen edullisia vaikutuksia ihmiskunnalle. Hänen kaltaisilla marginaalitutkijoilla yritetään siis uskotella kiinalaislukijoille, että kyllä heidän päätöksiään Pohjois-Euroopassakin ymmärretään, puntit puolustajien ja vastustajien välillä on ihan melkein fifty-fifty, siis tähän malliin:
 
In the next six months, one-quarter of young Chinese consumers intend to buy new cars - the main source of urban air pollution - up an astonishing 65 percent from a year ago. A poll by China Youth Daily revealed that 8 out of 10 young Chinese are aware of climate change, but are prepared to support environmental policies only if they can continue to improve their living standards - including acquiring new cars.
 
ja myöhemmin samassa kirjoituksessa:
 
As if these reasons were not enough to explain the Chinese government's opposition to an expensive global carbon deal, economic-impact models show that for at least the rest of this century, China will actually benefit from global warming. Warmer temperatures will boost agricultural production and improve health. Though heat-related deaths in summer will increase, this will be more than offset by a significant reduction in cold-related deaths in winter.
 
Eli kohentuvaa terveyttä odotellessa lienee parempi siirtyä pyörän selästä julkisiin, jollei seurata kiinalaisnuorisoa auton rattiin...